25 maaliskuuta 2014

Muisteloita Muumilaaksosta

1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile heitti minulle bloggaus-urani ihkaensimmäisen haasteen, ja voi, kuinka mukava haaste se onkaan! Opuscolo-blogista peräisin olevassa Muumi-kirjat ja minä -haastessa bloggaajat kirjoittavat Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet omaan elämään.

Marilen muumihistoria oli niin vakuuttava, että siitä on hankala pistää paremmaksi! Se herätti minussa myös pieniä katkeruuden tunteita, sillä yksi suurimpia lapsuuden traumojani on ehkä se, etten koskaan vieraillut perheeni kanssa Muumimaailmassa. Kamalaa! Tosin voisihan sinne mennä nytkin ihan hyvin käymään. Ehkä kesällä! :D

Minun täytyy tunnustaa, etten ole mikään älyttömän kiihkeä Muumi-fani. Kirjahyllystäni ei löydy yhtään Muumi-kirjaa, ainoastaan Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus, jossa Laajarinne pohdiskelee Muumi-kirjojen teemoja, tunnelmia ja filosofiaa.

Pidän kuitenkin Muumi-kirjoista kovasti. Niiden tarinat ovat hurmaavia ja hahmot niin moniulotteisia. Muistan lukeneeni lapsena lyhyitä Muumi-satukirjoja, joissa oli japanilaiset Muumi-animaatio-kuvitukset. Myöhemmin siirryin Tove Janssonin romaaneihin, joista olen lukenut muistaakseni kaikki. Näin huono Muumi-lukija kuitenkin olen: en ihan tarkalleen muista, mitkä tarinat olen lukenut ja mitkä olen nähnyt animaationa. Sarjakuvia en ole lukenut lainkaan, mutta se johtuu myös siitä, etten ole ikinä ollut innokas sarjakuvien lukija. Kirjat ovat aina tuntuneet enemmän minun jutultani.


Muutama kiinnostavampi Muumi-muisto minullakin on jaettavana. Muumipeikko ja pyrstötähti on ehdoton Muumi-suosikkini. Meillä on kotona Oulussa todella rispaantunut, luettu ja rakastettu vaaleanpunakantinen Muumipeikko ja pyrstötähti -pokkari, jonka kansi piirtyy heti elävänä mieleeni, kun ajattelen sitä. Harmi, ettei siitä ole nyt käsillä kuvaa. Myös tarinan animaatioversio on muodostunut rakkaaksi. Sehän tulee televisiosta joka vuosi joskus itsenäisyyspäivän tienoilla - vai peräti itsenäisyyspäivänä? - ja olen katsonut sen melkein aina. Se on mahtava tarina alusta loppuun. Piisamirotta on ehdoton Muumi-lempparihahmoni, mutta "vakkarihahmoista" Nipsu on paras. Pidän myös Muumimammasta, Pikku Myystä, Hemulista, Haisulista, Nuuskamuikkusesta ja Noidasta. Oikeastaan pidän kaikista. Sehän onkin se juttu, joka Muumeissa minuun eniten vetoaa - loistavat hahmot.

Viime keväänä olin oppaana oululaisen Valveen sanataidekoulun Saareen-näyttelyssä, joka perustuu yli kolmeenkymmeneen suomalaiseen vesi-, meri- ja saari-aiheiseen kirjaan. Yksi näyttelyn kirjoista on Muumipappa ja meri. Me näyttelyn oppaat kierrätimme näyttelyvieraita elämyksellisessä näyttelyssä, johon kuuluu muun muassa ihan oikea vene, Uppo-Nallen sukelluskello, jonka sisällä mahtuu seisomaan, sekä mökki, johon mahtuu sisään viitisentoista lasta. Näyttelyssä on valtavasti irtaimistoa, ja kaikki esineet liittyvät johonkin näyttelyn kirjaan. Muumipappa ja meri -kirjasta ovat mukana muun muassa Majakanvartijan sadetakki, Muumimamman seinämaalaus ja merihevonen. Niihin liittyviä tarinoita kerroin näyttelyvieraille yhä uudelleen ja uudelleen, mutten kertaakaan kyllästynyt.
(Jotkut teistä ovat saattaneet vierailla Saaressa, sillä näyttely on kiertänyt ympäri Suomea vuosina 2011-2013. Tällä hetkellä se ei taida olla esillä missään, mutta vinkkaan takuulla, jos näyttely jossain vaiheessa pystytetään uudelleen.)

Minulla ei ole koskaan ollut mitään antipatioita japanilaista Muumi-animaatiota kohtaan, vaikka monet eivät pidä siitä lainkaan. Animaatio kuuluu niin vahvasti lapsuuteni, etten voi kuin rakastaa sitä. Sydänystävälläni on paljon Muumilaakson tarinoita -dvd:itä, ja tarinat jaksavat naurattaa meitä edelleen. Tyrmääjäsieni-jakso on saanut meidät kerta toisensa jälkeen järjettömän naurukohtauksen valtaan. Muumilaakson tarinat ovat suunnattoman nostalgisia. Minulle niillä on paljon tunnearvoa.

Vaikka en omistakaan Muumi-kirjoja enkä ole lukenut niitä pitkiin aikoihin, Muumeilla on silti oma pieni nurkkansa sydämessäni. Tarinat ovat nostalgisia ja tuovat aina mieleen lapsuuden ja nuoruuden, mutta myös rakkaan sanataideharrastukseni, jonka lopetin vajaa vuosi sitten 10 vuoden harrastamisen jälkeen, kun muutin Oulusta pois. Muumit linkittyvät niin moneen asiaan, ettei niitä voi kuin rakastaa. Sen lisäksi ne ovat sekä kielellisesti että sisällöllisesti kauniita teoksia, jotka herättävät aina ajatuksia. Kukapa ei rakastaisi Muumeja?

Nyt, kun olen jakanut omat Muumi-muistoni, haastan seuraavat blogit:
Ajatuksia kirjamaasta
Kirjakirppu
La petite lectrice
Tämä haaste on tainnut kiertää jo niin monet mutkat, etten ole varma, ketkä ovat sen saaneet. Pahoittelen, jos teidät on jo haastettu!

Lopuksi vielä haasteen säännöt:
- Kirjoita Tove Janssonin Muumi-kirjoista ja siitä, miten ja missä vaiheessa ne ovat kuuluneet elämääsi. Tee omaelämäkerrallinen teksti aiheesta ja julkaise se blogissasi.
- Lähetä haaste kolmelle sellaiselle kirjabloggaajalle, joita aihe voisi kiinnostaa.
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

Muumimuisteloiden iloa!

2 kommenttia:

  1. Hienoja muumimuisteluja! Saareen-näyttely kuulostaa tosi upealta, harmi etten päässyt katsomaan...
    Ja kiitos haasteesta, enköhän tämän jossain kohtaa tee :)

    ps. Juurikin tuo tyrmääjäsieni-jakso oli pienenä inhokkini :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saareen-näyttely on aivan ihana. Kerron, jos se lähtee vielä kiertämään Suomen kaupunkeja.

      Voiei, minulle jo pelkkä Tyrmääjäsieni-sana tuo hymyn kasvoille. Mutta makuja on erilaisia! :D

      Poista