Muilta osin loma on alkanut iloisesti. Oulussa on aina parasta, koska jääkaappi on täynnä ilmaista ruokaa. Muutenkin täällä on oma tunnelmansa. Olen myös saavuttanut jotain jo ensimmäisen lomavuorokauteni aikana: sain ikävän kaljahaasteen, joka kiertää Facebookissa, ja suoritin sen eilen kunnialla. Olen puoliksi ylpeä ja puoliksi häpeissäni.
Lauantaini on kulunut musiikin - ja samaan aikaan rockrunouden - parissa. Kaksi suomalaissuosikkiani Samuli Putro ja Olavi Uusivirta julkaisivat eilen uudet albuminsa, ja olen tutustunut niihin tänään.
![]() |
Putron Taitekohdassa-albumi ei pettymyksekseni tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta kuin edeltäjänsä Tavalliset hautajaiset. Pidin siitä kovin, ja balladit olivat yhtä koskettavia ja kauniita kuin ennenkin, mutta nopeatempoisemmat voimabiisit eivät menneet samalla kihelmöivällä tavalla ihon alle kuin esimerkiksi Arktiseen limboon ja Epätoivon esseet Tavalliset hautajaiset -albumilta. Saan aina kylmiä väreitä, kun Arktiseen limboon alkaa soida. Uudelta albumilta lempikappaleeni oli ehdottomasti utuinen nelosraita Kellot kappelin.
Älkää käsittäkö väärin. Samuli Putron sanataituruus ällistyttää minua jokaisen biisin kohdalla. Pidin tästä levystä, ja parin kuuntelukerran jälkeen pidän varmasti vielä enemmän. Samuli Putrolla on 21. maaliskuuta keikka Tampereen yo-talolla, toivon mukaan löydän itseni paikan päältä.
Olavi Uusivirran Ikuiset lapset -albumiin en pureutunut vielä yhtä tarkasti, joten en kirjoita siitä vielä mitään. Kauneus sekoittaa mun pään -sinkku kuuluu alkuvuoden suosikkibiiseihini, ja onhan Olavi nyt muutenkin vaan niin ihana, ei siitä mihinkään pääse. Olin myös ilahtunut albumin Anna Puu -fiittauksesta.
Iloista, toivon mukaan Putron ja Uusivirran täytteistä viikonloppua!
Kuva napattu Kaiku Entertaimentin verkkosivuilta.
Kuva napattu Kaiku Entertaimentin verkkosivuilta.
