08 maaliskuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia

Tiedättekö sen tunteen, kun miettii, saako junassa meluavasta somalijengistä ärsyyntyä yhtä paljon kuin suomalaisista meluapinoista? Tai sen, kun tuntee jonkun kanssa vahvaa yhteenkuuluvuutta jauhaessaan paskaa yhteisestä tuttavasta?

Minä tiedän. Ja niin tietää Anna-Leena Härkönenkin.

Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia sisältää nimikkoteoksensa lisäksi myös teokset Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia sekä Palele porvari! ja muita kirjoituksia. Se on kokoelma Härkösen tekstejä, jotka ovat ilmestyneet Imagessa vuosina 1996-2006. Kirjan takakansi tituleeraa tekstit kolumneiksi, mutta itse luokittelisin monet näistä kirjoituksista minimittaisiksi esseiksi tai jopa pakinoiksi.

Härkösen tekstit ovat totuttuun tapaan hauskoja, konstailemattomia ja suorasukaisia. Härkönen ei pelkää kärjistää ja kohahduttaa. Hänen tekstinsä pohtivat naiseutta, parisuhdetta, miestä ja naista, vanhemmuutta ja ajan ilmiöitä.

Joillakin kirjoittajilla on taito pukea sanoiksi sellaisia ilmiöitä ja hetkiä, joita monet ajattelevat ja kokevat, mutta eivät osaa niitä kuvailla. Härkönen on yksi näistä taitureista. Toinen on Trendi-lehden kolumnisti Maria Veitola.

En kuitenkaan lukenut tästä teoksesta yhtään sellaista tekstiä, joka olisi ollut kuin suoraan aivoistani kaivettu. Eihän se tietenkään mikään hyvän kirjan mittari ole, mutta kirjaa lukiessani vain odotin ja odotin, että täydellinen teksti tulisi vastaan. Monta kertaa oltiin jo lähellä. Luin eteenpäin ja olin ihan innoissani: "Joo. Joo. Niinpä. Todellakin. Joo! JOO!!!". Sitten jossain viimeisillä sivuilla tuli kylmää vettä niskaan: "Mitä? EI!" Jossain kohtaa Härkönen vetää aina yli, heittää ilmoille jonkin stereotyyppisen kommentin tai yksinkertaisesti esittää mielipiteen, joka ei täsmää omiin arkihavaintoihini. Se ärsyttää, koska Härkösellä on niin hirveästi hyviä oivalluksia, joihin samaistun sataprosenttisesti.

Erityisen antoisaa oli hänen pohdintansa kahdesta ihmistyypistä, Hötkyilijöistä ja Hetken lapsista. Olen ehdottomasti Hötkyilijä, joka kirjoittaa kalenteriin merkintöjä vain, koska siellä pitää lukea jotain, tai näkee punaista, jos joku ei osaa koskaan päättää mistään mitään. "Katellaan!" on hirveintä, mitä minulle voi sanoa.

Ihastuin myös Härkösen paasaukseen teatteriesityksen takaumista. En itsekään huomaa niitä koskaan ja menen niiden takia aivan sekaisin. "Miksei tämä asia voinut lukea käsiohjelmassa?" Eikä omaa hämmennystään viitsi koskaan kertoa ääneen teatteriseuralaiselle, koska se on varmaan tajunnut kaiken, ja sitten vaikuttaa itse ihan idiootilta.

Kuitenkin ylivoimaisesti paras kohta koko teoksessa oli pokkaa käsittelevässä tekstissä. Härkönen kuvaa tilannetta, jossa ei osannut päättää, kiittäisikö kodinkoneliikkeen myyjää sanomalla kiitti vai kiitos. Lopputulos, joka Härkösen suusta purkautui, oli sana KIITTO. Tässä kohdassa ulvoin naurusta, koska olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa montakin kertaa. Sanonut siis kiitto. Mikä siinä on, kun päässään ehtii viidessä sekunnissa punnita molempien sanojen plussat ja miinukset ja kuvittelee, että aivot ja suu ovat synkassa keskenään, mutta eivät ne ikinä ole? Missä välissä aivot ehtivät yhdistää kaksi sanaa yhdeksi ja ajaa lopputuloksen ulos suusta ilman, että itse edes huomaa?

Eihän siitä mihinkään pääse, että Härkönen osaa kirjoittaa hulvattoman hauskaa, satiirista, rohkeaa, kärjistävää ja tasaisen hyvää tekstiä. Pidin kirjailijan Image-kolumneista kovasti, mutta jokin viimeinen silaus jäi puuttumaan. Suosittelen kyllä siitäkin huolimatta lukemaan tämän kirjan. Taattua laatua! Kirja on myös kohtuullisen pitkä, mutta sitä ei lainkaan huomaa, koska tekstit ovat melko lyhyitä ja nasevia, ja silti ne sanovat paljon.

Onko muuten huijausta, kun merkitsin Goodreadsissani luetuksi kolme teosta, vaikka fyysisestihän tässä oli vain yksi? Vähän on ehkä huono omatunto, mutta toisaalta, kolme teosta tässä oli!

Kirja: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia (sisältää myös teoksen Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia sekä Palele porvari! ja muita kirjoituksia)
Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010 (tekstit vuosilta 1996-2006)
Sivuja: 395
♥♥♥
Tämäkin löytyi omasta kirjahyllystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti