18 maaliskuuta 2014

Chris Cleave: Little Been tarina


"Ihmisen koko elämä piti saada mahtumaan yhdelle paperiarkille. Arkin reunassa oli musta viiva rajana, ja jos kirjoitti viivan ulkopuolelle, hakemus ei ollut pätevä. Siihen mahtui kirjoittamaan vain kaikkein surullisimmat asiat, mitä hakijalle oli tapahtunut. Sehän siinä oli pahinta. Koska jos ei voi lukea, mitä kaunista jonkun elämässä on tapahtunut, miksi sitä välittäisi hänen murheistaan?"

Little Been tarina jätti minulle ristiriitaisen olon. Toisaalta se on kaunis ja erikoinen tarina, toisaalta tyyliltään hiukkasen ärsyttävä. Tämän päivän sulattelun jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että tarina teki minuun vaikutuksen.

Kirja kertoo nigerialaisesta Little Beestä, joka on paennut kotimaastaan Englantiin. Kahden sisäänottokeskuksessa viettämänsä vuoden jälkeen tyttö pääsee vapaaksi ja etsii tiensä ainoiden tuntemiensa englantilaisen luokse. Little Bee tapasi Andrew ja Sarah O'Rourken kummallisissa merkeissä nigerialaisella rannalla. Kirja kertoo Little Been ja Sarahin tarinat sekä yhdessä että erikseen. Se, miten he tapasivat, selviää hiljalleen kirjan edetessä.

Little Been tarina on ihana juuri siksi, koska se kertoo tietyn tarinan. En edes muista, milloin olen viimeksi lukenut kunnon juonellisen tarinan, jossa on melko selvästi erotettavissa alku, huippukohta ja loppu. Little Bee on selkeästi tarina, ja sen kertomisessa se onnistuu mainiosti! Koska yksityiskohdat paljastuvat hitaasti, lukija ei malta laskea kirjaa kädestään. Itsekin luin tämän ehkä kolmessa osassa, joka kerralla ison harppauksen eteenpäin.

Kummastelin kuitenkin välillä kirjan hassua tyyliä. Little Bee puhuu välillä suoraan lukijalle, välillä puolestaan minämuodossa. Minua häiritsi myös suunnattomasti se, että epäsuoraa kerrontaa jonkun toisen henkilön puheista ei ole kirjoitettu kunnolla, vaan repliikit on kursivoitu, vaikka ne ovat epäsuoraa kerrontaa. Kyseessä voi tietenkin olla myös suomentajan valinta. Lisäksi Sarahin tarinaa lukiessani mietin välillä, että hetkinen, mitä minä oikein luen? Mukaan pomppii ajoittain melkein chicklitmäisiä piirteitä, mikä tässä tarinassa on vain todella koomista.

"Puristin Sarahia lujasti käsivarresta ja painoin hänen vasemman kämmenensä vasemman käteni kädenselälle. Sovittelin sormeni hänen sormiensa alle, niin että omistani jäi näkyviin vain se sormi, joka hänen kädestään puuttui. Näin, miten asiat voisivat olla. Näin, miten voisimme taas elää."

Vaikka kirjan juttu on Little Been ja Sarahin tarina ja kehittyvä suhde, ihastuin erityisesti Little Been ja Charlien - Andrew'n ja Sarahin nelivuotiaan pojan - suhteeseen. Se oli niin vaivaton, kevyt ja herkkä. Ehkä se tuntui siksi niin ihastuttavalta, koska se on iloista vastapainoa Sarahin ja Little Been tarinaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tämähän on hienoa vastakkainasettelua! Hyvä Chris!

Kaiken kaikkiaan Chris Cleave kertoo viehättävän ja haikean tarinan kahden täysin erilaisen ihmisen välille muodostuneesta siteestä. Lisäksi hän pohdiskelee kauniisti pakolaisuutta, kärsimystä, pelkoa ja kulttuurieroja ja kertoo tarinaa vähän erilaisen päähenkilön silmin. Jotenkin salavihkaisesti Little Been tarina onnistui hurmaamaan minut! Myös Little Been persoonallisuus ja ajatukset vetosivat minuun. Nuo boldatut kohdat lainauksissa ovat kaksi lempilausettani kirjasta.

"Teidän maassanne voi mennä katsomaan kauhufilmiä, jos ei muuten pelota. Elokuvan jälkeen voi mennä ulos pimeään ja vähän aikaa kaikki pelottaa. Ehkä kotona vaaniikin murhaaja. Ajattelette niin, koska kotona palaa valo, vaikka olette varmoja, ettette jättäneet sitä päälle. -- Teidän maassanne kauhua nautitaan pieninä annoksina muistutukseksi siitä, ettei kauhusta tarvitse kärsiä."

Kirja: Little Been tarina (Little Bee / The Other Hand)
Kirjailija: Chris Cleave
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 373
♥♥♥♥
Omasta hyllystä.

1 kommentti:

  1. Hei, blogissani on sinulle haaste :)
    http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/2014/03/elamani-muumina-ja-muumillinen.html

    VastaaPoista