Aino-Maria Savolainen ja Katja Jalkanen: Linnasta humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa

Noniin, koneeni on selvinnyt täysissä voimissa ja hyvin toimivana takaisin hellään huomaani (JEE!), joten on aika aktivoitua blogin puolella. Käväisin pari viikkoa sitten Oulussa, jossa löysin olohuoneen sohvapöydältä tämän Lumiomena-blogin Katjan ja Amman lukuhetki -blogin Aino-Marian ihanan opuksen. Äitini on kirjastonhoitaja, joten kotonamme on aina uutuuskirjoja. Se on yksi miljoonista plussista äidin työssä. Silloin, kun asuin vielä kotona, esimerkiksi koulutöihin tarvittavien kirjojen hankkiminen helpottui huomattavasti.

Nautiskelin Linnasta humisevalle harjulle -kirjan terassillamme auringosta nauttien. Se taisi itse asiassa olla viimeisin hellepäivä tänä kesänä. Koska luin kirjan jo vähän aikaa sitten, en tietenkään enää muista kaikkia ajatuksiani, joista suunnittelin kirjoittavani, mutta kyllä tästä silti sanottavaa löytyy.

Kirja, jossa kirjoitetaan "vain" kirjoista, saattaa kuulostaa jonkun korvaan tylsältä, mutta voi, mikä ihana lukukokemus tämä olikaan! Katjan ja Amman teksti soljuu vaivattomasti eteenpäin. Kirjoittajat ovat löytäneet kirjoista juuri ne asiat, jotka niistä kannattaakin kertoa. Juonipaljastuksia on jonkin verran, joten jos suhtaudut niihin ehdottoman kielteisesti, tämä kirja saattaa olla vaaravyöhykkeelläsi. Minä olen siinä mielessä omituinen, että suhtautumiseni spoilereihin on aika huoleton. Minua ei haittaa, jos saan tietää melko tärkeänkin yksityiskohdan kirjan, elokuvan tai tv-sarjan juonesta, koska en kuitenkaan tiedä, millaisten tapahtumien kautta tilanteeseen on päädytty. Järkyttävä paljastus: tiesin viimeisestä Harry Potterista todella paljon asioita ennen, kuin olin lukenut kirjasta sivuakaan.

Kaikkien aikojen parhaan kirjan metsästyksestä syntyi ilahduttavan monipuolinen lista, jota oli ilo käydä läpi tämän teoksen kautta. Täytyy sanoa, että olin hitusen yllättynyt siitä, kuinka paljon oikeita klassikoiden klassikoita listalle oli loppujen lopuksi päätynyt. Ainakin oma kokemukseni monien klassikoiden kohdalla on ollut se, että tarina on hyvä ja ilman muuta kertomisen arvoinen, mutta sen lukeminen on usein hidasta eikä erityisen nautinnollista. Tämä ei tietenkään koske kaikkia klassikoita, ja kuten Katja ja Ammakin kirjassaan toteavat, jokaisella lukijalla on omat suosikkinsa, mieltymyksensä ja kriteerinsä. Kaikkien aikojen parasta kirjaa ei oikeasti voi koskaan löytää, mutta tällaisia listoja on silti hauska luoda, pyöritellä, ja miettiä, mitä ne kertovat lukijoista ja ajan hengestä. Ja tokihan listalle pääsi myös paljon muita kuin tiiliskiviklassikoita. Silti tämäkin kirja todistaa taas vähäsen sitä, että klassikot ovat klassikkoja syystä. Niitä arvostetaan, ja niiden katsotaan kertovan jotain ajastaan. Ne ovat pieni pala historiaa, jonka on tärkeä säilyä. Joskus se, mitä kirjat edustavat, on tärkeämpää kuin se, kuinka nautinnollista tai viihdyttävää niiden lukeminen on.

Minä olen lukenut listan 50 kirjasta vain(?) 14. Toivon mukaan jossain vaiheessa elämääni olen lukenut ne kaikki. Katjan ja Amman kuvausten perusteella ainakin melkein jokainen näistä 50:stä teoksesta pääsee kirjalistalleni. Suosittelen lämpimästi Linnasta humisevalle harjulle -teosta, viihdyin sen seurassa erinomaisesti. Arvostin erityisesti sitä, että kirjojen lisäksi myös kirjailijoita oli esitelty lyhyesti tai vähän pidemminkin. Sain uutta tietoa monesta kirjailijasta tai kirjan syntytavasta. Kiitos, Katja ja Amma! Upeaa työtä.

Kirja: Linnasta humisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa

Kirjailijat: Aino-Maria Savolainen ja Katja Jalkanen

Kustantaja: Avain

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 260

♥♥♥♥

Anastettu päiväksi äitini kirjakasasta.

Kirjabingosta raksittuu ruutu Tänä vuonna julkaistu.

Tervetuloa Kaupunginpuutarhaan!

Ruudun toisella puolella kirjoittaa Iida, 20-vuotias toimittajaopiskelija Tampereelta. Olen entinen oululainen ja satunnaisesti myös helsinkiläinen, mutta ainakin vielä toistaiseksi sydämeni kuuluu Oululle.

Ala-asteella minua kutsuttiin lukutoukaksi.

Lempinimeni ei ollut (ainakaan kovin) ilkeämielinen tai valheellinen. Pienenä kävin kirjastossa melkein joka päivä. Kannoin sieltä kotiin vinon pinon kirjoja, ja saatoin lukea montakin kirjaa päivässä. Aloitin jopa ratsastusharrastukseni sen jälkeen, kun olin ahminut keskeytyksettä pelkkiä Merja Jalon heppakirjoja. Nummelan ponitalli forever in my heart!

Ennen pitkää luin lähikirjaston lasten- ja nuortenosaston melkein läpi ja siirryin Oulun pääkirjastoon. Aikuisten kirjojen pariin päädyin Agatha Christien dekkareiden kautta. Olen lukenut melkein ne kaikki, ja rakastan niitä yhä. Jossain vaiheessa aion lukea ne uudestaan. Eikä yksikään pelastunut on kyllä kulunut käsissäni jo ainakin viidesti.

Kuin huomaamatta lukuharrastukseni on vuosien mittaan jäänyt vähemmälle, ja se harmittaa. Olen jo useamman vuoden ajan harmitellut tasaisin väliajoin sitä, etten oikein tartu enää kirjoihin. Lukemiseni on vähentynyt suoraan verrannollisesti opiskelujen vaativuuden mukaan. Kun on lukenut koko päivän koulukirjoja, itse lukemistapahtuma vain alkaa tulla korvista ulos.

Luen kyllä edelleen, mutta enimmäkseen ennen nukkumaanmenoa, ellei käsiini ole eksynyt joku poikkeuksellisen hyvä ja koukuttava kirja. Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain. Osasyy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan lukea enemmän. Haluan myös kirjoittaa säännöllisesti, koska toimittajan töitä on vielä toistaiseksi niukasti.

Lopullisen sysäyksen lukuharrastukseni elvyttämiseen ja blogin perustamiseen sain Katja Jalkasen ja Hanna Putaan Rivien välissä -kirjablogikirjasta. Sain sen luettavakseni, kun kirjoitin tämän vuoden ensimmäiseen Lukufiilis-lehteen juttua kirjabloggauksesta. Jalkanen ja Pudas kirjoittivat kirjablogistaniasta niin innostavasti, että aloin harkita blogin perustamista vakavissani. Innostuin siitä, että kirjablogeissa voin keskustella muiden kirjaintoilijoiden kanssa lukukokemuksistani. Pohdin lukemaani mielelläni yksikseen, mutta muiden kanssa se on vielä antoisampaa. Kirja jää paremmin ja pidemmäksi aikaa mieleen, kun sitä jäsentää paperille, ja siitä käy keskustelua.

En malta odottaa, että pääsen kunnolla mukaan kirjablogien maailmaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kirjabloggaaja - ja tietysti muutkin - innostuu lukemaan juttujani. Vaikka Kaupunginpuutarha onkin kirjablogi, saatan kirjoittaa välillä myös jostain muusta. Seuraan aktiivisesti mediaa, katson paljon elokuvia ja tv-sarjoja, ja musiikki on tärkeä osa elämääni. Saatan blogata siis myös näistä aiheista.

Lämpimästi tervetuloa!