11 kesäkuuta 2014

Paul Auster: New York -trilogia - ja lopettamisen vaikeudesta


Hämmentynyt ja hienoisesti ärtynyt. Päällimmäiset tunteet, jotka Paul Austerin New York -trilogia jätti jälkeensä. En tiedä mitä muuta tästä kirjasta sanoisin, kuin että se aiheutti minulle pahemmanlaatuisen lukujumin, kyllästytti, ärsytti ja hämmensi. Kirjan selätettyäni tutkin Paul Austeria vähän Wikipediasta (hehheh...), ja Wikipedian tarjoamat "metamystery"- ja "meta-detective-fiction"-määritelmät tästä New York -trilogiasta osuvat kyllä naulan kantaan. Ei iskenyt minuun! Valitsin kirjan kannen perusteella, koska jostain syystä sen värimaailma ja salaperäisyys vetosivat minuun, mutta odotin lyhyen takakansisilmäyksen perusteella perinteisempää salapoliisiromaania. Auster ei siis ollut minulle ennestään tuttu.

Perinteiset salapoliisitarinat ovat viimeinen asia, jota New York -trilogialta kannattaa odottaa. Teos koostuu kolmesta pienoisromaanista, jotka ovat nimeltään Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone. Jokaisessa tarinassa on kyllä mysteerinsä, mutta niiden ratkaisut eivät ole tärkeitä. Itse mysteerejäkin mysteerisempiä ovat mysteerien tutkijoiden mielenliikkeet. Auster pureutuukin enemmän identiteettikriiseilyyn, itsensä hukkaamiseen ja ihmisen psyykeeseen. Ihan mielenkiintoista sinällään, mutta ainakin minun lukijan-pääni meni ihan sekaisin siitä, miten Auster tahallisesti pyöritti lukijan päätä. Onko Lasikaupungin Paul Auster faktaa vai fiktiota? Miten Lasikaupungin etsivä-Quinn liittyy Aaveiden Blackiin ja Bluehen, tai Lukitun huoneen Fanshaween? Ketkä ovat keskenään samoja henkilöitä, vai ovatko ketkään? Kuka vedättää ja ketä? Mitä merkitsevät kaikki samannimiset henkilöt ja samat esineet, jotka vilisevät kaikissa kolmessa romaanissa? ARGH! Alkoi vain masentaa, kun mietin, olenko vaan ihan tyhmä, kun en tajua mitään. :D

Osaksi tämä hämmennykseni varmaan johtuu siitä, että New York -trilogia ei vain imaissut minua mukaansa, luin kirjaa tooooodella hitaasti, ja aina, kun avasin kirjan uudelleen, olin jo unohtanut monet edelliset tapahtumat. Olisi ehkä vain pitänyt lopettaa kirja kesken, mutta sitä en tee oikeastaan koskaan. Pitäisi opetella luopumaan kirjoista, jotka eivät anna minulle mitään. Tällaisten kirjojen takia koko lukemiseni jumiutuu yleensä kokonaan, kun itsepäisesti roikun kirjassa, jonka lukemisesta en nauti, mutta jonka haluan silti jostain syystä lukea loppuun, vaikka tiedän jo, että siitä jää huono maku suuhun. Enkä halua samalla aloittaa uutta kirjaa, vaikka mieli tekisi, koska silloin tylsä kirja jää roikkumaan ikuisiksi ajoiksi. Tässä ei ole yhtään mitään järkeä. Miten saan itseni keskeyttämään kirjan, joka vain ikävystyttää? Apua kaivataan!

Lukukokemukseni masentavuudesta huolimatta raksitan tällä kirjalla Le Masque Rougen Emilien kirjabingosta ruudun Kannen perusteella valittu.

Kirja: New York -trilogia: Lasikaupunki, Aaveita, Lukittu huone (The New York Trilogy: City of Glass, Ghosts, The Locked Room)
Kirjailija: Paul Auster
Kustantaja: Tammi
Suomentanut: Jukka Jääskeläinen (1. ja 2. osa) sekä Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola (3. osa)
Julkaisuvuosi: 1987
Sivuja: 145 / 86 / 125
Kirjastosta.

7 kommenttia:

  1. Harmi että New York -trilogia ei iskenyt. Minä ihan pidin siitä ja se olikin ensimmäinen Austerilta lukemani kirja. Ja hetkinen, myös viimeinen, en ole miehen kirjoihin tarttunut sen jälkeen, vaikka pari odottelee omassa hyllyssänikin, että eipä mikään hillittömän loistava lukukokemus tuokaan ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa :D Itse voisin ehkä vielä antaa Austerin jollekin toiselle teokselle mahdollisuuden, vaikka tämä lukukokemus olikin ikävä. Luehan joku niistä hyllyssäsi odottelevista kirjoista, niin saisin blogistasi vähän osviittaa siihen, mitä Austerilta kannattaisi seuraavaksi lukea. ;D

      Poista
  2. New York-trilogia on kaiketi suorastaan malliesimerkki postmodernismista kirjallisuudessa. Trilogian syntyaikaan tämä oli vielä aika uusi juttu. Itse olen lukenut vain tuon keskimmäisen tarinan. Noin ylipäänsä tämäntyyppinen kirjallisuus varmasti jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä on ilmeisesti jossain määrin ollut postmodernismin suunnannäyttäjä ja "vallankumouksellinen" teos. Voin kuvitella, että Austerin kerrontatapa ja uskomaton vääntely, kääntely ja pyörittely suorastaan lumoavat jotkut lukijat, mutta minuun ainakaan tämä teos ei tehnyt vaikutusta.

      Poista
  3. Minä jätin jonkun Austerin romaanin joku vuosi sitten kesken, kun ei vain iskenyt. En enää muista, mistä kirjasta oli kyse. Vankka kannattajakunta kirjailijalla kuitenkin on, ja kai minunkin pitäisi antaa hänelle uusi mahdollisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täytyy yrittää jossain vaiheessa lukea joku toinen Austerin kirja. Kyllä hän ehkä toisen mahdollisuuden ansaitsee :D ehkä tämä New York -trilogia ei ollut parasta Austeria, ja hänen hienoutensa tulee esille jostain toisesta teoksesta. Tai sitten ei!

      Poista
  4. Jokainen kirja on lukijan kirja. Oli hauska lukea bloggaajan tulkinta. Se oli taatusti aito. Itselleni käynyt samoin "Sormusten herran" ja muutaman muunkin teoksen parissa.

    VastaaPoista