"Kirja oli kuin jaettu kahtia; ensimmäinen osa oli luettu Francois'n eläessä. Ja sivulla 321 hän oli kuollut. Mitä hänen pitäisi tehdä? Voiko jatkaa sellaisen kirjan lukemista, jonka aviomiehen kuolema on keskeyttänyt?"
David Foenkinoksen Nainen, jonka nimi on Nathalie, hurmasi minut. Sen osoittaa hiirenkorvilla merkittyjen sivujen valtava määrä. En yleensä raaski tai halua taitella kirjojeni sivuja, mutta tässä tapauksessa oli vain pakko, koska kirjassa oli niin paljon hurmaavia ja oivaltavia kohtia.
Mietin, voinko välittää ihastukseni kirjaan ainoastaan luettelemalla tähän postaukseen lempilauseitani kirjasta, mutta ehkä kirjoitan jotain muutakin.
"Ajatelkaapa kaikkia kohtaloita, jotka haaksirikkoutuvat oman mahdollisuutensa rannikolle."
Nathalien mies ja sielunkumppani Francois kuolee äkillisesti. Nathalie on kauan eksyksissä, ja töihin palatessaan hän löytää itsensä kummallisen kolmiodraaman keskeltä. Charles, Nathalien pomo, on ollut alaiseensa ihastunut siitä lähtien, kun Nathalie saapui yritykseen. Nathalie puolestaan tuntee selittämätöntä vetoa työkaveriinsa, ruotsalaiseen, värittömään Markukseen.
"Hän halusi nousta ja poistua junasta ensimmäisellä asemalla, noin vain, ihan vain tunteakseen luiskahtavansa pois totunnaisuudesta. Hän halusi olla hullu, ja se todisti, ettei hän ollut."
Ranskalaisissa kirjoissa on jotenkin aina tietynlainen tunnelma. Kieli on tietynlaista, samaan aikaan selittämättömällä tavalla sekä yksinkertaista ja mutkatonta että moniselitteistä ja koukeroista. Foenkinoksen kirjaa lukiessa minulle tuli samanlainen fiilis kuin Anna Gavaldan Kimpassa-teoksesta, paitsi että tämä oli parempi ja kauniimpi. Miksi ranskalaiset muuten kirjoittavat dialogeja, joissa jonkun repliikki on ainoastaan "..."? Se on hassua.
"Joskus, kun on myöhässä, päätyy toteamaan, ettei enää kannata juosta. Ei oleväliä myöhästyykö kolmekymmentä vai kolmekymmentäviisi minuuttia. Yhtä hyvin voi antaa toisen odottaa vähän enemmän, niin ettei tule hikisenä paikalle."
Lempikohtani kirjassa oli ehdottomasti Francois'n ja Nathalien tapaaminen, mutta siitä en kerro sen enempää.
On myönnettävä, että raskaasta aiheestaan huolimatta kirja on kuitenkin aika kevyt. Tarinasta jää lopulta pinnalle lohdullinen ja toiveikas tunnelma. Kirja on myös helppo- ja nopealukuinen. Luvut ovat lyhyitä, ja jotkut niistä ovat sitaatteja tai söpöjä luetteloita, kuten "John Lennonin diskografia, ellei hän olisi kuollut vuonna 1980".
Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka pääosassa on ihana Audrey Tautou. Pidän Audrey Tautousta ja pidän tästä kirjasta, joten elokuva on pakko katsoa. Kirjailija itse visioi muuten Nathalien rooliin Marie Gillainia, enemmän tai vähemmän tosissaan. Mistä tiedän tämän? Lukekaa Nainen, jonka nimi on Nathalie, niin ymmärrätte.
Kirjailija: David Foenkinos
Kirja: Nainen, jonka nimi on Nathalie (La délicatesse)
Kustantaja: Gummerus
Suomentanut: Pirjo Thorel
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 268
♥♥♥♥
Napattu omasta kirjahyllystä.
Tervetuloa blogimaailmaan ja niin kiva, että luit juuri tämän kirjan ekana kirjana tänne! Tämä kirja teki vaikutuksen minuun =)
VastaaPoistaKiitos! :) Ihanaa, että tämä kirja on tehnyt muihinkin vaikutuksen.
Poista