Minulla oli Markus Zusakin Kirjavarkaasta joku ihan kummallinen käsitys, joka ei ollut lähelläkään todellisuutta. Ainoa Kirjavaras, jonka tiesin ennestään, oli se yksi ruotsalainen samannniminen tv-sarja, jota en katsonut, mutta josta näin vilahduksia. Luulin pitkään, että kyseessä on sama juttu, mutta hehheh, ei lähelläkään.
En kirjoita Kirjavarkaasta kovin paljon, koska voitte lukea siitä enemmän Lukufiiliksen tämän vuoden kakkosnumerosta, joka ilmestyy 15. toukokuuta. Tein lehteen jutun Kirjavaras-kirjasta ja -elokuvasta. Kirjavarkaasta on myös kirjoitettu todella paljon blogeissa, joten juonesta ei tarvinne hirveästi jaaritella. Kirjavaras kertoo erittäin lyhyesti tiivistettynä Liesel Memingerin, kirjoihin intohimoisesti suhtautuvan tytön, tarinan toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa. Lieselin tarinaa kertoo Kuolema, jolla on kiire sotaisassa Euroopassa.
Minuun kirjassa vetosi eniten se, miten siinä näkyi sanojen voima. Natsit polttivat kirjoja, koska kokivat ne uhkana. Sanoja pelättiin. Niiden avulla käytettiin valtaa. Liesel sai kirjoista ja tarinoista voimaa, ja natseilta piileskelevä Max pysyi järjissään kirjoittamisen ja Lieselin roskiksista tonkimien sanomalehtien avulla. Lieselin kekseliäät säätiedotukset, tarinoinnit, rauhoittivat Maxia. Kaikki Kirjavarkaassa kertoo siitä, miten sanat voivat muuttaa maailmaa.
Kävin katsomassa myös Kirjavaras-elokuvan, joka on mielestäni hyvinkin onnistunut. Odotettavasti joitakin mutkia on viedetty suoriksi, mikä häiritsee, jos on lukenut kirjan. Osasin myös odottaa Lieselin ja Rudyn rakkaustarinan paisuttelua. Rakkaustarina oli ennustettavissa, mutta Rosa Hubermannin räväkkyyden tasoittelu jäi minulle hampaankoloon. Olisin halunnut nähdä Rosan valkokankaallakin sinä samana merimiehen tavoin kiroilevana naisena, joka piilottaa kiintymyksensä kovan ja äreän ulkokuoren alle, mutta rakastaa oikeasti ehdoitta.
Täytyy sanoa, että elokuvan casting on onnistunut viimeistä piirtoa myöten. Sen ansiosta elokuva oli hyvä. Ihailen etenkin minulle ennestään tuntemattoman Sophie Nélissen kypsää ja hienoa otetta Liesel Memingerin tulkitsemiseen. Myös Geoffrey Rush ja Emily Watson olivat valloittavia rooleissaan. Kuoleman osuus jää elokuvassa vähän vajaaksi - Kuolema kertojana ei ole elokuvassa yhtä vaikuttava kuin kirjassa.
Vaikuttavimpana kohtauksena elokuvasta jäi mieleen kohtaus, jossa Liesel astuu ensimmäistä kertaa pormestarin vaimon kirjastoon ja kuljettaa kättään kirjojen selkiä vasten uskomatta silmiään. Siinä kohtauksessa kiteytyy niin hyvin se, millaista lumoa, intohimoa ja rakkautta kirjat voivat ihmisessä herättää. Lieseliä katsoessani piipahdin hetkeksi lapsuuteeni, jolloin suhtauduin kirjoihin täsmälleen noin.
Summa summarum: elokuva on hyvä, mutta kirja on loistava ja parempi kuin leffa. Kuten aina. Suosittelen tutustumaan molempiin!
Kirja: Kirjavaras (The Book Thief)
Kirjailija: Markus Zusak
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Pirkko Biström
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 558
♥♥♥♥♥
Arvostelukappale kustantajalta.
Elokuva: Kirjavaras (The Book Thief)
Ohjaaja: Brian Percival
Pääosissa: Sophie Nélisse, Geoffrey Rush, Emily Watson, Nico Liersch, Ben Schnetzer
Ensi-ilta Suomessa: 4.4.2014
Kesto: 2 h 12 min
Ikäraja: 12
♥♥♥
Joanan mielestä Kirjavarkaan sivuille on ripoteltu vähän taikapölyä.
Katri ihastui Lieselin tarinaan lähes varauksettomasti.
Norkku yllättyi kirjan toiveikkuudesta ja lempeydestä.
Sanna piti Zusakin luomasta henkilögalleriasta.
Minäkin pidin elokuvasta, mutta kirja oli todellakin vielä parempi. Oikeastaan minua ei häirinnyt elokuvaan tehdyt pienet muutokset vaan olisin ehkäpä enemmän häiriintynyt, jos elokuva olisi ollut kopio kirjasta. Joskus juuri luettu kirja vei paljonkin pois elokuvan hohdosta, mutta nyt kirja ja elokuva toimivat toisiaan tukevasti ja mielelläni luin kirjan ja katsoin elokuvan hyvin lähekkäin. Ihailin etenkin Sophie Nélissen näyttelijäsuoritusta, sillä hän suoriutui roolistaan todella hyvin iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta.
VastaaPoistaOlet kyllä oikeassa, usein sekin ärsyttää, jos elokuva noudattelee kirjaa ihan prikulleen. Joskus jotkut tarinat kuitenkin tulevat minulle niin tärkeiksi, että pienikin muutos harmittaa. Lisäksi minusta tuntui välillä, että syy-seuraussuhteet eivät olleet elokuvassa loogisia, mutta sekin varmaan johtui siitä, että kirjassa tapahtumat menivät vähän eri tavalla, ja sellaisina ne olivat iskostuneet mieleeni.
PoistaKirjavaras kyllä toimi hienosti myös valkokankaalla, ja iso kiitos siitä kuuluu ihastuttavalle Sophie Nélisselle. Tyttö näyttää muuten ihan nukelta! Sanoinkin leffaseuralaiselleni, että Nélissestä kasvaa isona jumalaisen kaunis nainen.
Olen varmaan suht ainoa bloggari, joka ei ole lukenut Kirjavarasta. Sinun kirjoituksesi Ida oli niinikään ensimmäinen, jonka Kirjavarkaasta olen lukenut ja vakuutit minut kyllä siitä, että tämä olisi TBR.
VastaaPoistaMainitsit Lukufiiliksen. Mistä sellaisen saa käsiinsä? Haluaisin lukea sinun siihen kirjoittamasi jutun.
Onpas kiva kuulla! Minusta Kirjavaras on kyllä lukemisen arvoinen, vaikka ymmärrän negatiivisemmatkin kommentit kirjasta. Osan voin vähän jopa allekirjoittaa. Loppujen lopuksi tarinan lumo on kuitenkin se tärkein juttu, ja minut Kirjavaras vetäisi mukaansa. Luulen, että Kirjavarkaan blogisuosioon vaikuttaa myös se, miten me kirjojen ystävät voimme samastua Lieseliin.
PoistaLukufiilis on Lukukeskuksen julkaisema nuorten kirjallisuuslehti, jota tilataan lähinnä kouluille ja kirjastoihin. Sen voi kuitenkin tilata myös omaksi Lukukeskuksen nettisivuilta. Lehden sisällön tekevät pääasiassa nuoret. Minä aloitin lehden avustajana keväällä 2009, ja nyt olen ollut vuoden toimituskunnassa. :)