22 huhtikuuta 2014

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu


Tästä alkaa kevään lukuhaasteeni, johon teidän muiden ei onneksenne tarvitse osallistua: käyn tällä hetkellä länsimaisen kirjallisuushistorian johdantokurssia, ja opiskelukevääni huipentaa 12 kaunokirjallisen teoksen tentti. Tällä kirjalla osallistun siis KIRP4-haasteeseen. 1/12 takana!

Häpeäpaalun tarina sijoittuu Etelä-Afrikkaan ja kertoo viisikymppisestä kirjallisuuden professorista Davidista, joka mitä ilmeisimmin käy läpi jonkinnäköistä keski-iän kriisiä. Omien sanojensa mukaan hän on moraalinen dinosaurus, ja siinä mies on aivan oikeassa: hän käyttää prostituoitujen palveluja, aloittaa suhteen oppilaansa kanssa ja on ollut poissaoleva isä tyttärelleen Lucylle.

Yliopiston jäätyä Davidin entiseen elämään tämä vetäytyy syrjäseuduille itsepäisen ja määrätietoisen tyttärensä maatilalle. Periferiassa mustat ja valkoiset elävät rinnakkain apartheidin jälkeen. Monet asiat ovat pysyneet samana, mutta jotkut ovat muuttuneet. Lucyn luona David joutuu keskelle tapahtumia, jotka tuntuvat olevan kuin toisesta maailmasta. Säännöt ovat erilaiset, ja David huomaa olevansa keskellä tuntematonta, tietämättä miten käyttäytyä. Lucy ja uudenlainen ympäristö haastavat ja kyseenalaistavat Davidin maailmankuvan.

Minulle jäi Häpeäpaalusta sellainen olo, että haluaisin jutella siitä kunnolla jonkun kanssa. En tiedä, ymmärsinkö kaikkea. Kirja oli hämmentävän helppo- ja nopealukuinen, vaikka sen tapahtumat olivat raskaita ja kauheita, sellaisia, joita ei voi koskaan täysin käsittää. Minulle tuli melkein huono omatunto siitä, että luin kirjan niin nopeasti. Monet asiat jäivät rivien väliin, ymmärrykseni ulottumattomiin. Coetzee antaa ainakin paljon ajattelemisen aihetta häpeästä, voimasuhteista ja ristiriidoista. Davidin ja hänen tyttärensä erilaisuus on kiehtovaa - miten ja miksi, kaikkien odotusten vastaisesti, elämä johdattaa jonnekin ihan muualle, kuin voisi kuvitella?

Nimensä mukaisesti Häpeäpaalu kertoo monenlaisesta häpeästä. Yhden ihmisen ja koko kansakunnan häpeästä, ja sen seurauksista. Miten häpeää käsitellään? Ketä häpeä rankaisee, ja kenet se vapauttaa? Miltä häpeä tuntuu? Miten häpeä muuttaa voimasuhteita? Vaikka häpeä on olemassa ja tiedostettu, muuttaako se loppujen lopuksi mitään?

Paljon kysymyksiä, joista vain osaan Häpeäpaalu antoi minulle vastauksen.

Osallistun kirjalla 14 nobelistia -haasteeseen.

Kirja: Häpeäpaalu (Disgrace)
Kirjailija: J.M. Coetzee
Kustantaja: Otava
Suomentanut: Seppo Loponen
Julkaisuvuosi: 1999
Sivuja: 251
♥♥♥
Kirjastosta.

2 kommenttia:

  1. Kuuluuko tämä kirja teillä länsimaisen kirjallisuushistorian kurssiin? Taisin ymmärtää kirjoituksesi alun väärin. Tämä kun on varsin tuore (no ehkä 10-15 vuotta vanha) teos, eikä länsimainenkaan. Kiinnostava teos kyllä ja kysymykset, joita esitit lopussa - niistä olisi tosiaan antoisaa jutella laajemmassa porukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, siihen kurssiin tämä kuuluu. Tenttiin luetaan pari 1990-luvun teosta, ja tämähän on 1999 ilmestynyt. Länsimaisuutta ihmettelin kyllä pienessä mielessäni, mutta jos tämä nyt listassa on, niin luetaan sitten :D

      Poista