Sattuneesta syystä täytyy myöntää, etten muista kirjan ensimmäisestä noin 50 sivusta melkein mitään. Kun jatkoin kirjan lukemista pitkän ajan jälkeen, olin aivan pihalla. Pääsin kuitenkin hetken päästä hyvin kirjaan mukaan, vaikka ensimmäisten muutamien kymmenien sivujen elintärkeä taustoitus olikin jo livahtanut mielestä.
Kauneudesta kertoo kahden, Belseyn ja Kippsin, perheen tarinan. Perheet ovat pyörineet samoissa akateemisissa ympyröissä, mutta eivät ole eriävien näkemystensä vuoksi koskaan tulleet toimeen keskenään. Kippsin perhe muuttaa Lontoosta Yhdysvaltoihin, Wellingtonin kaupunkiin, jossa myös Belseyt asuvat. Riitaisten perheiden elämät kietoutuvat yhteen mitä moninaisimmin tavoin sekä yliopistolla että henkilökohtaisessa elämässä.
Kauneudesta on täynnä mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka törmäilevät elämässään hyvin odottamattomillakin tavoilla. Kaikki henkilöt ovat kuitenkin ainakin minun mielestäni enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä. Mielenkiintoisia, mutta epämiellyttäviä. Heidän inhottavimmat ja ikävimmät puolensa saavat aikaan konflikteja sekä perheiden sisällä että Belseyn ja Kippsin perheen välillä. Etenkin Belseyn perhe on kammottavan toimimaton yksikkö. Howard-isä on kaavoihin kangistunut, kompromisseihin kykenemätön, omaa reviiriään raivokkaasti puolustava, keski-iän kriisiä läpikäyvä ällöttävä ja säälittävä mies, jonka käytöksellä on tuhoisat seuraukset, jotka vaikuttavat koko perheeseen. Levi, perheen kuopus, ei löydä omaa paikkaansa, mutta sitä etsiessään päätyy esittämään vain valheellisia rooleja toisensa perään. Tytär Zora on aggressiivinen, kaikkitietävä ja näennäisen itsevarma. Hän yrittää kuitenkin käytöksellään vain peittää omaa epävarmuuttaan ja haavoittuvaisuuttaan. Monty Kipps puolestaan on ylimielinen, ylemmyydentuntoinen ja juonitteleva mies, joka haluaa aina saada tahtonsa läpi. Victoria Kipps peittää epävarmuuttaan seksikkyydellä, tyrkyttämällä itseään ja etsimällä arvostusta vääristä paikoista ja väärin keinoin.
Kirjan henkilöistä heräsi valtavasti ajatuksia, mikä tarkoittaa tietysti upeasti luotuja henkilöhahmoja. Myös henkilöiden välinen kommunikaatio on loistavaa. Välillä se tavoittaa niin mahtavasti jonkun ilmiön ytimen, että tekee mieli huutaa ääneen, kuinka nerokas Smith on. Dialogi on upeaa. Etenkin Levin käyttäytyminen tilanteessa, jossa on läsnä hänen perheenjäsenensä ja toinen henkilö, jonka läsnäolo vaatii teeskentelemistä ja eri roolin esittämistä, on suorastaan herkullista.
Kauneudesta kuvaa erityisen upeasti oman paikan, roolin ja minuuden etsimistä, toisistaan etääntyneiden tai riitaisten ihmisten kommunikaatiota ja konfliktitilanteita ja järjetöntä kilpailua ja omituisia ratkaisuja oman identiteettinsä ja rakentamansa todellisuuden säilyttämiseksi. Vau, aika diippiä. Ymmärtääköhän kukaan, mitä ajan takaa? Smith kuvaa taidokkaasti toimimatonta vuorovaikutusta. Nautin kirjasta todella, kun pääsin vauhtiin. Siinä vain kesti hetki.
Jäin miettimään kirjan nimeä. Miksi ihmeessä sen nimi on Kauneudesta? Ehkä saisin kysymykseeni vihjeitä niiltä kirjan ensimmäisiltä sivuilta, joista en muista mitään. Ainakin minulla kirjan luettuani päällimmäiseksi tunteeksi jäi vain halu ravistella lujaa kaikkia kirjan henkilöitä. Miten teillä?
Kirjailija: Zadie Smith
Kirja: Kauneudesta (On Beauty)
Kustantaja: Wsoy
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Julkaisuvuosi: 2005
Sivuja: 632
♥♥♥♥
Napattu omasta kirjahyllystä.
Kameraunohduksen vuoksi kirjan kansikuva on napattu WSOY:n verkkosivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti