Ala-asteella minua kutsuttiin lukutoukaksi.
Lempinimeni ei ollut (ainakaan kovin) ilkeämielinen tai valheellinen. Pienenä kävin kirjastossa melkein joka päivä. Kannoin sieltä kotiin vinon pinon kirjoja, ja saatoin lukea montakin kirjaa päivässä. Aloitin jopa ratsastusharrastukseni sen jälkeen, kun olin ahminut keskeytyksettä pelkkiä Merja Jalon heppakirjoja. Nummelan ponitalli forever in my heart!
Ennen pitkää luin lähikirjaston lasten- ja nuortenosaston melkein läpi ja siirryin Oulun pääkirjastoon. Aikuisten kirjojen pariin päädyin Agatha Christien dekkareiden kautta. Olen lukenut melkein ne kaikki, ja rakastan niitä yhä. Jossain vaiheessa aion lukea ne uudestaan. Eikä yksikään pelastunut on kyllä kulunut käsissäni jo ainakin viidesti.
Kuin huomaamatta lukuharrastukseni on vuosien mittaan jäänyt vähemmälle, ja se harmittaa. Olen jo useamman vuoden ajan harmitellut tasaisin väliajoin sitä, etten oikein tartu enää kirjoihin. Lukemiseni on vähentynyt suoraan verrannollisesti opiskelujen vaativuuden mukaan. Kun on lukenut koko päivän koulukirjoja, itse lukemistapahtuma vain alkaa tulla korvista ulos.
Luen kyllä edelleen, mutta enimmäkseen ennen nukkumaanmenoa, ellei käsiini ole eksynyt joku poikkeuksellisen hyvä ja koukuttava kirja. Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain. Osasyy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan lukea enemmän. Haluan myös kirjoittaa säännöllisesti, koska toimittajan töitä on vielä toistaiseksi niukasti.
Lopullisen sysäyksen lukuharrastukseni elvyttämiseen ja blogin perustamiseen sain Katja Jalkasen ja Hanna Putaan Rivien välissä -kirjablogikirjasta. Sain sen luettavakseni, kun kirjoitin tämän vuoden ensimmäiseen Lukufiilis-lehteen juttua kirjabloggauksesta. Jalkanen ja Pudas kirjoittivat kirjablogistaniasta niin innostavasti, että aloin harkita blogin perustamista vakavissani. Innostuin siitä, että kirjablogeissa voin keskustella muiden kirjaintoilijoiden kanssa lukukokemuksistani. Pohdin lukemaani mielelläni yksikseen, mutta muiden kanssa se on vielä antoisampaa. Kirja jää paremmin ja pidemmäksi aikaa mieleen, kun sitä jäsentää paperille, ja siitä käy keskustelua.
En malta odottaa, että pääsen kunnolla mukaan kirjablogien maailmaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kirjabloggaaja - ja tietysti muutkin - innostuu lukemaan juttujani. Vaikka Kaupunginpuutarha onkin kirjablogi, saatan kirjoittaa välillä myös jostain muusta. Seuraan aktiivisesti mediaa, katson paljon elokuvia ja tv-sarjoja, ja musiikki on tärkeä osa elämääni. Saatan blogata siis myös näistä aiheista.
Lämpimästi tervetuloa!
Hei! Onpa sinulla kaunis ja lupaava blogi täällä :) Minulla oli myös tuollainen lukemattomuuden vaihe, kun yliopisto-opiskelut veivät kaikki mehut, mutta viime keväänä, kun gradu valmistui, pääsin taas vauhtiin ja olen lukenut nyt itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen. Bloggaamiseen ja blogimaailmaan jää koukkuun, hyvällä tavalla. Tervetuloa kirjablogimaailmaan :)
VastaaPoistaVoi kiitos, ihana kommentti! :) Blogisi on yksi suosikeistani, ja olen lukenut sitä jo pidemmän aikaa.
PoistaYritän estää itseäni luisumasta aivan täysin tuohon lukemattomuuden tilaan, mutta olen kyllä myös kokenut tuon opiskeluiden vaikutuksen. Tämä blogi toivon mukaan auttaa asiaa jotenkin. Addiktoitumista odotellessa!
Tervetuloa kirjablogien maailmaan, tämä on ihanaa ja koukuttavaa! :)
VastaaPoistaAloitin aikoinani oman blogini opiskelujen jälkeen, en olisi muuten millään ehtinyt keskittyä blogiini. Ja tällä tiellä ollaan edelleen :)
Kiitos kaunis! :)
PoistaOmat opintoni eivät onneksi ole aivan pelkkää kirjoista pänttäystä, toimittajaopiskelijat nimittäin - yllätys, yllätys! - kirjoittavat paljon. Lukeminen ei tule nyt enää niin paljon korvista ulos kuin ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden aikaan. Olen myös aloittelemassa kirjallisuuden opintoja sivuaineena, mikä tarkoittaa enemmän kaunokirjallisuutta tenttikirjoina. Ah!